Artikkelit

Viestimällä vahvemmaksi 

”Viestintä on vaikea laji” -hokemaa kuulee usein. Viestintä omana lajinaan olisi kuitenkin parempi unohtaa ja ajatella sitä enemmän läpileikkaavana osana kaikessa yhteisöllisessä toiminnassa. Mikä tahansa sosiaalinen toiminta vaatii viestintääSelvää on, että digitalisaation sekä globalisaation seurauksena viestinnän merkitys on kasvanut entisestään. 

Yhdistysten toiminta perustuu monipuoliseen yhteistyöhön yhteisöissä: Asiakkaina ovat hyödynsaajat, toiset yhteisöt tai suuri yleisö, jonka etua ajetaan ja joiden tarpeisiin toiminta perustuu; Rahoitus saadaan lahjoittajilta ja muilta rahoittajilta; Toimintaa toteutetaan yhteistyössä monien tahojen kanssa niin julkisen, yksityisen kuin kolmannen sektorin kanssa. Yhteistyö ei toimi ilman viestintää. Yhdistys ei voi olla erakko metsässä, jonka ei tarvitse jutella kenenkään kanssa. Nykyaikaisen yhdistyksen täytyy olla sosiaalinen seurapiirihenkilö, joka ketterästi ja avoimesti tuo itseään esille oikeissa paikoissa ja oikeaan aikaan. 

Miksi viestintää kannattaa suunnitella? 

Suunnittelemalla yhdessä työyhteisön kesken yhtenäinen linja viestinnälle, myös tavoitteet, joita kohti töitä tehdään, ovat selkeinä kaikkien mielissä ja niiden saavuttaminen helpompaa. Viestinnän etukäteissuunnittelulla säästetään aikaa ja vaivaa sekä jaetaan työt selkeämmin, jolloin työajansuunnittelukin helpottuu. Jos yhdistyksessä ei ole erikseen viestintää erikoistunutta työntekijää tai vastuuhenkilöä, on hyvä varata yhteistä aikaa suunnitteluun yhtenäisen viestinnän toteuttamiseksi.  

Kaikkea ei voi tietenkään suunnitella. Etenkin poikkeusoloissa ja kriisien aikana, viestinnän tulisi olla joustavaa. Tarpeen vaatiessa pystytään reagoimaan nopeasti. Hyvin suunniteltu viestintästrategia on tukena tilanteissa, joita ei ole voitu etukäteen suunnitella. Koronayllätyksestä viisastuneena on hyvä idea miettiä viestinnän toteuttamisesta, jos suunniteltu toiminta ei toteudu. 

Kaikkien yhdistyksessä tai muussa yhteisössä ei tarvitse olla viestinnän ammattilaisia. Kaikkien tulisi antaa panoksensa yhteiseen pohdintaan, jotta viestimällä voidaan saavuttaa yhteisiä tavoitteita. Kenelle viestitään, miten, milloin ja missä? Millaisia mahdollisuuksia viestinnän avulla voidaan saavuttaa? 

Tekemällä oppii! Kaikkea ei myöskään tarvitse tehdä itse ja joskus onkin helpompaa sekä tehokkaampaa ulkoistaa joitain osia viestinnästä. Me syöpäyhdistyksessä olemme yleisötapahtumien estyessä miettineet viestintää uudelleen. Olemme ottaneet avuksi alan ammattilaisia tuottamaan, kuvaamaan ja välittämään viestimme nykyaikaisin keinoin esimerkiksi suorina lähetyksinä verkon välityksellä. 

Kaiken kaikkiaan suunnittelemalla toimivaa, toteuttavaa ja tarpeeseen sopivaa viestintää yhdistykselle, voidaan saavuttaa enemmän näkyvyyttä ja vaikuttavuutta.  

Millaista viestintää yhdistysten sitten olisi hyvä suunnitella?  

Viestinnän ei pitäisi olla yksipuolisesti vain tiedottamista tulevasta. Tulevien tapahtumien lisäksi voidaan viestiä myös toiminnan tuloksista ja pyrkiä kahdensuuntaiseen viestintään kohdeyleisön ja yhteistyökumppanien kanssa. Palautteen pyytäminen ja saaminen on tärkeää kahdensuuntaista viestintää yhdistyksille. Kun toiminta perustuu hyödynsaajien tarpeisiin, voidaan tarpeita kartoittaa palautteen kautta ja löytää toimintaan oikea suunta.  

Onneksi suomalainen kainous ja vaatimattomuus ovat hitaasti mutta varmasti lähteneet muuttumaan suuntaan, jossa osataan olla ylpeitä omasta työstä ja tuloksista. Lisäksi työstä ja tuloksista halutaan kertoa muille. Tuloksellisuus ja siitä viestiminen on tärkeää nykyajan yhteiskunnassa, mutta mielestäni numeroiden sijaan laadullinen viestiminen, tarinoiden jakaminen ja vertaisuus ovat erittäin tärkeitä, jakamisen arvoisia näkökulmia.  

Aidoilla tarinoilla vaikeat asiat voi tuoda lähemmäs ihmistä ja aidot tarinat voivat tarjota ratkaisuja niitä tarvitseville. Syöpäyhdistyksenä olemme olleet erityisen kiitollisia vapaaehtoisille, jotka ovat antaneet äänensä syöpään sairastuneille ja heitä tukeville henkilöille. Aidot tarinat selviytyjistä, mutta myös heistä, jotka eivät selviä ja heidän läheisistään, antavat äänen ihmisille tilastojen takana. Lisäksi aidot tarinat antavat arvokasta vertaistukea. 

Vuotuinen Roosa nauha -kampanja alkoi 22.9. Pohjois-Savon kampanjassa upea Heli halusi jakaa tarinansa matkastaan syövän kanssa. 

 

 

Jaana Oikarinen 

Blogivieras työskentelee Pohjois-Savon syöpäyhdistyksessä vapaaehtoistyön koordinaattorina. 

Alitajunta työstää ja aivot prosessoivat vieläkin SOSTEtalkin antia. Teemana tänä vuonna oli hyvinvointitalous. Sessiot, joita kävin kuuntelemassa, valitsin intuitioni pohjalta tarkempaa suunnitelmaa tekemättä. Nyt kuitenkin huomaan tutkailleeni asioita paljon puhutun toimintaympäristön muutoksen näkökulmasta. Muutoksen keskellä ajoittain on hyvä palata ydinkysymyksen ääreen: Miksi järjestöni on olemassa? Tämä edesauttaa hahmottamaan sote-järjestön olemassa oloa ja toiminnan kirkastamista suhteessa ympärillä tapahtuviin muutoksiin.  

Oivallus yksi toimintaympäristö muuttuu.  

Juho Saaren mukaan aikaa voidaan määritellä neljällä eri tavalla: Elämme eriarvoisuuden, vaikuttavuuden, transformaation ja yhteisen hyvän määrittelyn aikaa. Tässä ajassa järjestöjen rooli nähdään merkittävänä mm. miten takamatkalle jääneet ihmiset saavat muut kiinni, eriarvoisuus vähenee ja miten nykyistä pienempi jaettava voidaan jakaa kestävästi. Tarvitaan vastuullista viisautta ja tietoperusteisuuden lisääntymistä. 

Oivallus kaksi tekoäly ja robotiikka ei ole uhka sote-järjestöjen toiminalle.  

On olemassa paljon asioita, joita tekoäly ei voi jatkossakaan korvata. Yksi iso kokonaisuus on tietynlainen empatia ja vertaistuki. Empatiaa, vertaistukea, yhteisöllisyyttä, hyviä ihmissuhteita ja kohtaamisia on mahdoton kokonaan korvata tekoälyllä ja robotiikalla. Yhteisöllisyyttä ja kansalaistoimintaa tullaan tarvitsemaan muuttuvassa toimintaympäristössä ja järjestöjä tulee olemaan, mutta rakenteet nykymuodossaan muuttuvat tekoälyn ja robotiikan kehittymisen myötä. 

Oivallus kolme maailmaa muuttuu, mutta muutos pysyy. 

Sote-järjestelmää on uudistettu jo 50-vuotta samalla tavoitteella. 

*Kansanterveyslaki 1972 

*Sosiaalihuoltolaki 1984 

*VALTAVA-rahoitusuudistus 1984 

*Valtionosuusuudistus 1993 

*SOTE-uudistusesitykset 2002-2019 

Nyt ollaan taas alasajon jälkeen käynnistymisvaiheessa. Näyttää sille, että järjestöt ovat saamassa lisää mahdollisuuksia olla mukana. Mukana oleminen on perusteltua ja tarpeellista, koska järjestöt onnistuvat kehittämään uusia ratkaisuja ketterästi ja tarjoamaan tukea sekä apua.  

Taas voidaan kysyä, onko aika tarpeeksi kypsä uudistuksen toteutumiselle ja samalla onko aikaa riittävästi?  

Oivallus neljä tietojohtamisessa on järjestöjen näkökulmasta kaksi ulottuvuutta. 

Järjestöjen näkökulmasta toimintaympäristö digitalisoituu ja oman toiminnan jatkuvalle kehittämiselle on tarve. Toimintaympäristön digitalisoitumisessa keskeisessä roolissa ovat sote-uudistus ja palveluintegraation tietotarpeet esimerkiksi suomi.fi, datankeruu yhteisiin tietoaltaisiin ja yhteisille alustoille. Tietojohtamista voidaan hyödyntää yhdistyksen oman toiminnan kehittämisessä. Tiedon pitää olla mahdollistaja järjestöille vaikuttavuuden, asiakaslähtöisuuden ja laadun kehittämiseksi.  Miksi olemme olemassa? on kysymys, jonka pohtiminen pitää olla läsnä järjestöissä jatkuvasti.  Digitalisaatio ja sote-uudistus ovat kaksi mahdollisuutta ja näkökulmaa kehittää toimintaa. 

Susanna

..ja mitä kevääseen!

Muistio saatiin liikkeelle Pienmarkkinoiden tuotoksesta ennen joulua. Laita viestiä, jos haluat lukaista! Summatessa Pienmarkkinoita yhteen tunteet molemmilla meillä oli yllättyneet ja edelleen kovin kiitolliset. Pohjois-Savon Vertaistuen Keskus muotoutuu kovaa vauhtia. Toimipiste, puhelinnumero ja sote-tietokanta -kokonaisuus puskee semmoisella kokonaisuudella eteenpäin, että koko sote-uudistus saattaa jäädä sen varjoon. 😀 Vertaistuen Keskus haluaa olla kovasti mukana uudistuksessa, mutta on tärkeää muistaa, että Keskus ei ole ehdollinen uudistukselle.

Jos ollaan tehty töitä, ollaan myös säädetty. Puhutaan molemmat Susanna ja minä samaa kieltä, mutta välillä menee ohi ja pahasti. Ei ole mitään ihmeellistä, että asiat selitetään 1) seinälle, 2) pelkälle katsekontaktille ja vasta sitten 3) kuuntelevalle korvalle ja ymmärtäville aivoille – niillekään ei aina samaan aikaan. Tämä on ehkä myös yksi suuri syy siihen miksi hommat toimii ja Pohjois-Savon Vertaistuen Keskus puksuttaa eteenpäin.

Milloin on äänet hävinneet esittelyvideosta? Miksi meidän omat setit solmussa, kun päästiin kansanedustajia tapaamaan? Kenelle taskupuhelut klo 8 maanantaiaamuna? Soppaan lisätään vielä Susannan tolkuttoman huono nimimuisti (mukaan lukien oman työparin nimi) ja minun hidas sytytysnopeus. Päitä on hakattu yhteen hajottavien asioiden eteen tullessa. Syksy on ollut meille molemmille erilainen, uusi, jännittävä ja todella opettavainen.

Te, jotka olette tulleet meitä vastaan syksyn ja alkutalven aikana, olette opettaneet meitä tietämättänne! Tai ehkä tiedostaen – KIITOS!

Kova tahti, uuden opetteleminen ja sisäistäminen on laittanut Susannat ja minut lujille. Me on työstetty tietoisesti ja jatkuvalla sykkeellä perusteluja: miksi tehdään mitäkin, kenen takia, mikä on meidän kohderyhmä, mikä/mitkä on meidän tavoitteet toiminnassa. Käteeni sattui välipäivien aikana artikkeli Kestävää siirtymää edistävien työn ja toimeentulon muotoja – analyysi kirjallisuudesta (Hirvilampi, Matthies, Närhi & Stamm 2016), joka antoi taas boostia ja asetti asioita mittakaavaan. Artikkelissa puhuttiin mm. muutoksesta.

Muutos:

  • toimintaympäristö
  • hallintojärjestelmä
  • paikallinen innovaatio

Ensin paikalliset innovaatiot rakentavat siirtymälle ratkaisevaa hetkeä. Muutokset toimintaympäristön tasolla paineistavat hallintojärjestelmää. Järjestelmän/järjestelmien epätasapaino lisääntyy, jonka kautta avautuu mahdollisuuksia paikallisille innovaatioille. (Hirvilampi, Matthies, Närhi & Stamm 2016.) Tällainen paikallinen innovaatio on esimerkiksi Pohjois-Savon Vertaistuen Keskus. Vahva tarve, toimintaympäristön muutos, jossa hyvinvointitarjottimella on paljon mahdollisuuksia, maakunta- ja soteuudistus, joka uudistavat hallinto- ja tuotantojärjestelmää. Vaikka toimijat olisivat paineessa niin julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla, Pohjois-Savon Vertaistuen Keskuksen tarkoitus ei ole lisätä painetta. VeKen roolina on mahdollistaa tavoitettavuus ja saada asiakkaat ohjautumaan sinne missä on mahdollisuus kohdata, tukea ja ottaa vastaan.

P.S. Susanna tuuletti uutta toimistoamme. Me ollaan nykyään keskustassa. Lounaskutsuja otetaan vastaan. 😉

Nythän se on sitten iskenyt päin naamaa, että me ei omisteta mitään prosesseja. Olen joskus ja useamman kerran kuullut puhuttavan ”prosessin omistamisesta”, enkä ole oikein ymmärtänyt mitä sillä tarkoitetaan.

Prosessi etenee, jos prosessi pysähtyy jossain on jotain vialla. Prosessissa pysyy mukana tai sitten ei pysy. Prosessia voi myös seurata vierestä ja olla ajantasalla, mutta onko silloin mukana vai ei. Tämän alkuhuuman jälkeen aloitettiin työstäminen Pienmarkkinoilla toimintaympäristön ja digialustan eteenpäin viemiseksi. Mitä jäi käteen?

Me omisteta tätä prosessia. 😀 Voidaan olla vaan KIITOLLISIA siitä, että ihmiset ovat lähteneet mukaan. Pienmarkkinat oli meille haaste. Ammattilaisuutta ja erityisosaamista kerääntyi yhteen Vertaistuen Keskuksen työstämistä varten. Palautetta päivästä:

  • toimintaympäristön hahmottamisen kanssa ei osuttu kaikilta osin naulan kantaan
    • asia oli tuttua ennestään
    • emme voi vielä tietää miten sote-uudistus vaikuttaa – tai vaikuttaako mitenkään?
    • ei päästy tarpeeksi kiinni konkretiaan
  • hyvinvointitarjottimen uskotaan tuovan lisäarvoa järjestön näkyvyyteen ja tavoittamiseen

 

Siinä ensimmäiset Kuopion ja Varkauden Pienmarkkinat pähkinänkuoressa. Palautteen kautta me hahmotettiin jo mitä pitää tehdä seuraavalla kerralla toisin. Teemaan voidaan sukeltaa vielä enemmän oman organisaation ulkopuolelta ja pohtia miltä oma toiminta näyttää ”ulkoapäin” katsottuna.

Ensi vuoden Pienmarkkinat alkaa 5.2. teemalla JÄRJESTÖT toimivat monimuotoisena älykkäänä VERKOSTONA kumppaneiden kanssa POHJOIS-SAVOSSA.